Kuningas Kustaa Vaasa määräsi Mikael Agricolan lähes 500 vuotta sitten neuvottelukuntaan, jonka oli määrä sopia tsaari Iivana Julman kanssa rauhasta Ruotsin ja Venäjän välillä. Sodan syttyminen Euroopassa tekee kylmäävän
ajankohtaiseksi Pernajan pojan rauhanneuvottelumatkan. Olemme joutuneet todistamaan, että valtataistelussa inhimillinen kärsimys, rakennetun kulttuurin, tieteellisen ja taloudellisen yhteistyön ja lännen ja idän keskinäisen luottamuksen tuhoaminen ei näytä merkitsevän meidän aikanamme enempää kuin 1500-luvulla.
1500-luvulla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa pyrki laajentamaan valtakuntaansa itään antamalla verovapauksia niille, jotka muuttivat asumattomille alueille valtakunnan itärajalla. Novgorodilaiset tuhosivat ruotsalaista asutusta julmasti. Riita koski sitä, missä sovittu raja maiden välillä kulki. Kustaa Vaasa lähetti rauhanneuvottelukunnan Moskovaan sopimaan rajasta.
Suuri kysymys Moskovassa oli, kenellä ja kenen kanssa oli oikeus neuvotella. Iivana Julma ei pitänyt Ruotsin Kustaa Vaasaa oikeana kuninkaana, koska Kustaa ei ollut perinyt valtaansa, vaan hänet oli vain valittu kuninkaaksi. Iivana Julma itse oli sen sijaan perinyt vallan ja saanut sen siten Jumalalta. Hän oli näin ollen arvokkaampi. Kustaa Vaasan lähettämien neuvottelijoiden olisi Iivanan mielestä pitänyt neuvotella vain Novgorodin käskynhaltijan kanssa. Kiista on tullut ikävästi mieleen, kun Venäjän ja Ukrainan välisissä rauhanneuvotteluissa on nähty neuvottelijoita, joiden merkitystä on sanottu vähäiseksi. Kenen siis on neuvoteltava ja kenen kanssa, että aseet vaikenisivat?
Agricolan rauhanneuvottelumatkasta tulee mieleen myös, että Karjalan rajariitoja edelsi vaikea nälänhätä 1550-luvun alussa. Nälkiintyneet söivät sammalta ja oljenkorsia ja heitä kuoli teiden varsille. Yhteiskuntarauha ja tavallinen elämänmeno oli järkkynyt. Monia muitakin sotia ovat edeltäneet nälkävuodet tai rutto. Onko kaksi vuotta kestänyt koronapandemia jollakin tavalla vaikuttanut aggression puhkeamiseen Venäjällä nyt vuonna 2022?
Mikael Agricola kävi viimeisen kerran syntymäpitäjässään Pernajassa vuonna 1557. Hän liittyi Tukholmasta lähteneeseen rauhanneuvottelukuntaan Turussa. Noin sata rekeä käsittäneen retkikunnan yöpymispaikka menomatkalla Moskovaan oli muun muassa Pernaja. Voi kuvitella, että Mikael silloin viimeisen kerran kävi lapsuudenkodissaan Pernajan kirkonkylän Torsbyssä. Neljä kuukautta kestänyt Moskovanmatka rasituksineen uuvutti 47-vuotiaan Mikaelin. Hän kuoli paluumatkalla Karjalan kannaksella 9.4.1557.
Pernajan Agricola-seura on jo viidentoista vuoden ajan järjestänyt Agricolan päivän juhlan. Juhlaa vietetään Agricolan kuolinpäivänä siksi, että hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä, eikä edes varmuudella syntymävuotta.
Tänä vuonna Pernajan kirkossa järjestetään juhla, jossa esitetään näytelmä Agricolan kuvitteellisesta viimeisestä käynnistä Pernajan kirkossa menomatkalla Moskovaan. Pernajassa on silloin vielä kirkkoherrana herra Bertil, joka on aikanaan antanut opin alkeet pikku Mikaelille. Nyt Bertilin opissa ovat Mikaelin sisaren lapset. Fiktiossa kohdataan myös yksi Mikaelin sisarista, nusiikkikuvaelmassa hänen nimensä on Maria, todellisuudessa siskojen nimiä ei tiedetä, kuten ei Mikaelin äidinkään nimeä. Naisten nimiä ei merkitty kirkonkirjoihin. Salaisuus verhoaa myös Mikael Agricolan ulkonäköä. Kaikki häntä esittävät kuvat ja patsaat ovat taiteilijoiden mielikuvitusta, sillä Mikaelista ei tiedetä säilyneen yhtään kuvaa.
Kirjoittanut Tuovi Putkonen
Pernajan Agricola-Seura ry / Agricola-Sällskapet i Pernå rf 