Sirenerna tjuter i Ukraina. Robotar och drönare är på väg över himlen för att hämta död och förödelse över det sargade landet. I skyddsrummen råder en spänd stämning. Var ska raketerna slå ned? Hur ska det gå för mina nära och kära, mitt hus och mitt hem. Då hörs en späd röst.
Sjuåriga Amelia sjunger en sång långt under jord för rädda och plågade människor. Ur ett annat skyddsrum i Ukraina hörs musiken från 94 violinister från 29 länder. De spelar en ukrainsk folksång till tröst och glädje. Ansiktena vaknar till liv långt under jord. Man kan till och med se ett leende här och var, allt medan bomberna faller. Musiken är ett utslag för liv, hopp och glädje. Den är mera än
grädden på tårtan. Ibland är musiken själva tårtan.
Nej, kulturen är inte bara en lyx som man kan ha eller vara utan. Musiken, litteraturen, konsten är ett livsvillkor. I de ”primitivaste” sammanhang, bland bortglömda stammar i de djupaste djungler, lever dansen, sången, ritualerna, bilderna. Det är inte så att man måste ha en mätt mage och torrt
om fötterna innan man börjar tänka på konst och kultur. Kulturen gör att vi uthärdar också om magen knorrar och skorna läcker.
Kulturen är livsluft för mänskliga samhällen. Om man vill skapa omänskliga samhällen, då ska man angripa kulturen. Om man vill skapa mänskliga samhällen, då ska man gynna kulturen. Människan lever inte av bröd allena.
Fisken är knappast medveten om vattnet som den lever i. Men om vattnet rinner bort ligger fiskarna där på torra land. Då är inte glädjen lång. Vi reflekterar sällan över den kultur vi lever i. Ändå är det så att den lyfter och bär oss. Kulturen ger oss glädje och mening och bildar ett sammanhang för vårt liv.
Kultur i bred bemärkelse är något som vi delar. Den är som språket som ger oss ord, meningar och berättelser. Därför skapar kulturen gemenskap. Vi har något att samlas kring. Vi har en ram av berättelser och betydelser som gör att vi lättare förstår varandra. För vi delar en gemensam kultur.
Visst kan vi förstå också dem som är rotade i en annan kultur, men det är jobbigare och går inte lika automatiskt.
Kultur kan utövas i konsertsalar, kyrkor, teatrar och bibliotek. Men också i mera vardagliga sammanhang där vi bjuder varandra på kultur kring ett matbord eller på bastulaven. Kultur finns där det finns liv, från konstateljéer till skyddsrum. Kultur är inte lyx, men det är lyx att ha kultur.
Robert Lemberg
Ordförande, Agricola-sällskapet i Pernå rf
Onko kulttuuri ylellisyyttä?
Sireenit soivat Ukrainassa. Ohjukset ja droonit lentävät taivaalla tuoden kuolemaa ja tuhoa runneltuun maahan. Suojahuoneissa vallitsee jännittynyt tunnelma. Mihin raketit osuvat? Kuinka käy läheisilleni, talolleni ja kodilleni? Silloin kuuluu hentoinen ääni. Seitsemänvuotias Amelia laulaa laulun maan alla pelokkaille ja kärsiville ihmisille. Toisesta Ukrainan suojahuoneesta kuuluu
musiikkia – 94 viulistia 29 maasta soittavat ukrainalaista kansanlaulua lohdutukseksi ja iloksi.
Kasvot heräävät eloon syvällä maan alla. Jopa hymyjä näkyy siellä täällä, samalla kun pommit putoavat. Musiikki on elämän, toivon ja ilon ilmentymä. Se on enemmän kuin kakun kuorrutus. Joskus musiikki on itse kakku.
Ei, kulttuuri ei ole vain ylellisyyttä, jota voi olla tai olla olematta. Musiikki, kirjallisuus ja taide ovat elinehto. Myös kaikkein ”alkukantaisimmissa” yhteisöissä, unohdetuissa heimoissa syvimpien viidakoiden kätköissä elävät tanssi, laulu, rituaalit ja kuvat. Ei ole niin, että vatsan täytyy olla kylläinen ja jalat kuivat, ennen kuin voi ajatella taidetta ja kulttuuria. Kulttuuri auttaa meitä
kestämään, vaikka vatsa kurnisi ja kengät vuotaisivat.
Kulttuuri on ihmisyhteisöjen hengitysilmaa. Jos haluaa luoda epäinhimillisiä yhteiskuntia, pitää hyökätä kulttuuria vastaan. Jos haluaa luoda inhimillisiä yhteiskuntia, täytyy tukea kulttuuria. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä.
Kala tuskin tiedostaa vettä, jossa se elää. Mutta jos vesi katoaa, kalat jäävät kuiville. Ilo ei silloin kestä kauaa. Me harvoin pohdimme kulttuuria, jossa elämme, ja silti juuri se kannattelee meitä.
Kulttuuri antaa meille iloa ja merkitystä ja muodostaa kehyksen elämällemme.
Laajassa merkityksessä kulttuuri on jotakin yhteistä. Se on kuin kieli, joka antaa meille sanat, lauseet ja tarinat. Siksi kulttuuri luo yhteisöllisyyttä. Meillä on jotakin, minkä ympärille kokoontua.
Meillä on tarinoiden ja merkitysten kehys, joka helpottaa toistemme ymmärtämistä. Jaamme yhteisen kulttuurin. Toki voimme ymmärtää myös niitä, jotka ovat juurtuneet toiseen kulttuuriin, mutta se on työläämpää eikä käy yhtä vaivattomasti.
Kulttuuria voidaan harjoittaa konserttisaleissa, kirkoissa, teattereissa ja kirjastoissa. Mutta myös arkisemmissa tilanteissa, kun jaamme kulttuuria toistemme kanssa ruokapöydän ääressä tai saunanlauteilla. Kulttuuria on siellä, missä on elämää – taideateljeista suojahuoneisiin. Kulttuuri ei ole ylellisyyttä, mutta on ylellistä, että meillä on kulttuuria.
Robert Lemberg,
Puheenjohtaja, Pernajan Agricola-seura ry
Pernajan Agricola-Seura ry / Agricola-Sällskapet i Pernå rf 